| Isoisan olkihattu | |
|---|---|
| Sang | |
| Eksekutør | Tapio Rautavaara |
| Udgivelses dato | 1951 |
| Optagelsesdato | 1951, 1963 |
| Genre | romantik |
| Sprog | finsk |
| Varighed | 02:59 [1] |
| etiket | Finnlevy |
| Sangskriver | Tapio Rautavaara |
Isoisän olkihattu (oversat fra finsk - "Bedstefars stråhat ") er en romantik skrevet og fremført af den finske sanger Tapio Rautavaara . Prototypen på sangen var tilsyneladende historien om Rautavaar selv og hans kone Liisa (f. Elisabeth Handell), som i sin ungdom arbejdede som sælger og også solgte hatte .
Sangen blev første gang indspillet på en plade den 24. september 1951 [2] . Rautavaara indspillede det senere i 1963. Derudover var sangen med i filmen "The Big Parade of Melodies " i 1959. I 70'erne og 80'erne blev denne sang indspillet af andre finske sangere - Teio Joutsela , Pasi Kaunisto og andre.
Reino Helismaas sang "Pojanpojan lättähattu" er en parodiversion af sangen "Isoisän olkihattu". Den amerikanske gruppe Delta Rhythm Boys indspillede en engelsk version af sangen i jazz- og bluesarrangement ("Grandpa's Strawhat").
Ord og musik - Tapio Rautavaara
Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin Ja sattumalta vanhan kaapin siella aukaisin, Mä sitä pengoin, mitä lienen oikein etsinyt, Niin löysin vanhan olkihatun, tästä kerron nyt. Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin, Ja ullakolle vanhan arkun päälle istahdin, En aikaa tiedä, miten kauan siinä viivähdin, Kun isoisän tarinaa mä hiljaa muistelin. Ol' kerran pieni hattukauppa sivukadulla, Niin pientä kauppaa nykyään et löydä todella, Ja siihen puotiin isoisä kerran piipahti, Hän kauan etsi, olkihatun viimein valitsi. Vaan valinta se tuskin siina aikaa vienyt ois, Kas syy on toinen, hennonnut ei millään mennä pois, Kun kerran katsoi myyjättären silmiin sinisiin, Jo kaikki hatut ostanut hän kohta olis niin. Näin kului aikaa sinisilmäin vuoksi tosiaan, Nyt romanssi niin kaunis kohta puhkes kukkimaan, Ja joka päivä iltasin, kun kello tuli kuus, niin nähtiin eräs herrasmies ja olkihattu uus Odottavan sulkemista pienen myymälän, Ja kahden nuoren kulkevan luo puiston hämärän. Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt voi, Kun kera syksyn lehtien hääkellot heille soi. Näin billeder kulki muistoissani hämys ullakon, ja mietin kuinka kaunis sentään ihmiselo on. Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain, kuin isoisän tarinasta olkihattu forgæves. Mut ehkä ajan tomun alta joku toinenkin, joskus pienen muiston löytää niinkuin minäkin. Näin isoisän olkihattu sai mun laulamaan ja vanhan kaapin kätköihin sen laitan uudestaan.